Ihana, kamala mittanauha.

Tammikuu taputeltuna. Tässä kohtaa laitetaan lupaukset testiin. Mitä vuodenvaihteessa on luvattu, onko vielä pidetty? Ei hätää, sillä kyytiin ehtii milloin vain.

Asiakkaiden kanssa, aina alkutapaamisen loppuvaiheilla kaivan mittanauhan esiin, ja saan vastaukseksi epätoivoa ja voihketta. "Järkyttävää, onko pakko, mittanauha loppuu varmasti kesken.." Suurin osa ihmisistä (lue: naisista) tietää painonsa gramman tarkkuudella, mutta mittanauha tuntuu epämieluisalta, uhkaavalta. Pelko pois, sanon minä. Olitpa sitten laihduttaja, taikka kasvattamassa hauista, mittanauha on paras ystäväsi.

Osallistuitpa minkälaiseen valmennukseen tahansa, valmennuksen vetäjä kehottaa sinua (toistuvasti) pysymään poissa vaa'alta. Tämän he tekevät syystä, sillä paino ei ole edistyksen paras mittari. Uuden ruokavalion alussa, kertyneiden nesteiden poistuessa kehosta paino saattaa pudota reippaastikin, mutta tämä väistämättä hidastuu, tai hetkellisesti myös pysähtyy. Silloin tiuhaan vaa'alla käyvälle iskee hätä, ahdistus ja epätoivo, ja kropan stressatessa, kortisolitasojen noustessa taivaisiin kehitystä tapahtuu entistä hitaammin.

Jos ylipainoa ei ole, vaan ollaan hakemassa lisää lihasta, tai sitä kuuluisaa kiinteytystä, ei painolle tapahdu välttämättä mitään. Jos tapahtuu, suunta saattaa olla, ja mieluiten onkin, ylöspäin. Onko nyt siis päästy lihomaan?

Mutta mittanauha, tuo ihana taikakapine kehityksen seuraamiseen! Mittanauha ei valehtele. Ihmiskeho on uskomaton koneisto, jossa muutokset tapahtuvat välillä kuin varkain. Hyvällä treenillä ja kunnollisella ruokavaliolla rasva palaa varmasti, vaikka eroa ei peilissä tai puntarissa näkyisikään. Sinä, joka itseäsi peilistä katsot, näet muutokset kaikista hitaimmin. Mistä tietää edistyneensä, jos ei ole mihin verrata? Ja kuinka sitä muistaisikaan, miltä hauis näytti viime viikolla?

Ihanaa helmikuuta kaikille!

- Essi